Vaikuttamistyössäni minua ohjaavat turvallisuus, elinvoima ja oikeudenmukaisuus. Niiden pohjalta olen koonnut myös vaaliteemani.
Suomen tulevaisuus ratkaistaan siinä, onko arki turvallista, kannattaako työnteko ja yrittäminen, pidämmekö kiinni huoltovarmuudesta sekä siinä, millaiset mahdollisuudet annamme nuorille ja perheille. Nämä teemat kokoavat sen suunnan, johon haluan vaikuttamistyössäni kulkea.
Politiikan tehtävä on vahvistaa yhteiskunnan perustaa niin, että hyvinvointia voidaan rakentaa myös tuleville sukupolville.
Arjen turva
Arjen turvan varmistaminen on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Sen täytyy näkyä siinä, että ihminen saa apua ajoissa, palvelut toimivat ja viranomaisilla on todellinen mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla. Turvallisuus ei saa riippua liikaa asuinpaikasta eikä siitä, osaako ihminen vaatia itselleen apua oikeasta paikasta oikeaan aikaan.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa talouden reunaehdot on tunnustettava. Menojen kasvua ei voi sivuuttaa, mutta säästöjä ei pidä tehdä niin, että ongelmat siirtyvät eteenpäin ja tulevat myöhemmin yhteiskunnalle vielä kalliimmiksi. Siksi päätöksenteossa on kuunneltava paremmin kentän ammattilaisia ja palveluiden käyttäjiä. Kaikkein kalleinta on se, että apu tulee liian myöhään.
Tämä näkyy erityisen selvästi mielenterveyspalveluissa. Liian moni jää odottamaan tukea liian pitkäksi aikaa, vaikka varhainen apu olisi sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevin ratkaisu. Nuorten pahoinvointiin, koulupudokkuuteen ja syrjäytymisen riskiin on puututtava ajoissa. Samalla on uskallettava katsoa myös syitä oireiden taustalla. Nuoret eivät ole muuttuneet heikommiksi, mutta heidän kasvuympäristönsä on monella tavalla aiempaa raskaampi. Siksi tarvitaan politiikkaa, joka vahvistaa perheitä, kouluyhteisöjä ja nuorten arjen vakautta.
Arjen turva koskee myös ikääntyneitä. Suomessa on voitava vanheta turvallisesti ja arvokkaasti, mahdollisimman lähellä omaa kotia ja omaa arkea. Hoivan, kotihoidon, asumisen ja lähipalveluiden on muodostettava kokonaisuus, joka toimii myös silloin, kun voimat vähenevät.
Arjen turvaa on toimivat palvelut oikea-aikainen apu turvallinen arki koko Suomessa
Turvallinen arki edellyttää myös sitä, että poliisilla ja pelastustoimella on riittävät resurssit koko maassa. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että apu tulee ja että yhteiskunta kykenee pitämään järjestystä yllä. Pelastustoimen toimintakyky on turvattava niin normaalioloissa kuin häiriötilanteissa. Myös lainsäädännössä on uskallettava tehdä ratkaisuja, jotka vahvistavat käytännön toimintavarmuutta. Tähän liittyy esimerkiksi se, että pelastustoimelle on arvioitava mahdollisuus puolustusvoimien tavoin poiketa eräistä EU-laitevaatimuksista silloin, kun se on perusteltua huoltovarmuuden ja operatiivisen toimintakyvyn kannalta.
Arjen turva liittyy myös maanpuolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen. Suomessa turvallisuus rakentuu siitä, että yhteiskunta toimii yhteen myös häiriötilanteissa. Reservin luutnanttina pidän tärkeänä, että maanpuolustustahtoa, reserviä ja kansallista valmiutta vahvistetaan pitkäjänteisesti. Kannatan tasa-arvoista asevelvollisuutta, jossa palveluksen eri muotoja kehitetään vastaamaan paremmin sekä maanpuolustuksen että kokonaisturvallisuuden tarpeita. Kaikkien ei tarvitse palvella samalla tavalla, mutta jokaisella on oltava mahdollisuus ja vastuu osallistua yhteisen turvallisuuden rakentamiseen.
Arjen turva on lopulta yhteiskunnan peruskuntoa. Se näkyy siinä, että ihminen ei jää yksin, viranomaiset pääsevät tekemään työnsä ja luottamus yhteiskuntaan säilyy. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, myös Suomi on vahvempi.
Maa- ja metsätalous
Maa- ja metsätalous ovat Suomelle paljon enemmän kuin yksi toimiala muiden joukossa. Ne ovat osa kansallista perustaa. Ne liittyvät ruokaan, energiaan, omavaraisuuteen, vientiin, aluetalouteen ja siihen, pysyykö Suomi elinvoimaisena myös kasvukeskusten ulkopuolella. Samalla ne ovat aloja, joilla kannetaan suurta vastuuta, tehdään pitkäjänteistä työtä ja eletään hyvin konkreettisesti luonnon, markkinoiden ja yhteiskunnan muutosten keskellä.
Pidän tärkeänä, että maa- ja metsätalouden edellytyksiä vahvistetaan ensisijaisesti markkinoiden kautta. Työstä ja yrittämisestä on voitava saada toimeentulo markkinoilta, ei ensisijaisesti tukijärjestelmien varassa. Tukien tehtävä ei voi olla pysyvästi korvata heikkoa kannattavuutta tai vinoutunutta markkinaa. Suomen on vaikutettava siihen, että alkutuotannon asema vahvistuu ruokaketjussa, markkina toimii reilummin ja tuottajalle jää oikeudenmukainen osuus työnsä tuloksesta.
Maataloudessa kyse ei ole vain elinkeinosta, vaan myös kansallisesta turvallisuudesta ja itsenäisyydestä. Ruokaa ei tuoteta kriisin hetkellä tyhjästä, jos oma tuotantopohja on ensin päästetty rapautumaan. Siksi kotimainen ruoantuotanto on nähtävä osana Suomen huoltovarmuutta, turvallisuusajattelua ja kansallista varautumista. Maa, joka ei pysty pitämään kiinni omasta ruoantuotannostaan, tekee itsestään riippuvaisemman muista myös tilanteissa, joissa riippuvuus on kaikkein vaarallisinta.
Maa- ja metsätalous turvaavat ruoan työn omavaraisuuden elinvoiman koko Suomessa
Maa- ja metsätalouteen liittyy olennaisesti myös omistajansuoja. Suomessa on voitava luottaa siihen, että omaisuudella on suoja ja että työn, investointien ja sukupolvien aikana rakennetun omaisuuden arvoa kunnioitetaan. Omaisuudensuoja ei ole vain juridinen periaate, vaan käytännön edellytys sille, että ihmiset uskaltavat investoida, kehittää, hoitaa ja kantaa vastuuta omastaan pitkällä aikavälillä. Jos omistamisen ennakoitavuus heikkenee, heikkenee samalla halu rakentaa tulevaa.
Metsätaloudessa Suomi on onnistunut paljon. Metsät ovat kasvaneet, osaaminen on vahvistunut ja koko ala on kehittynyt pitkäjänteisesti. Metsät ovat tuoneet hyvinvointia, vientituloja, työtä ja investointeja, mutta samalla niitä on opittu hoitamaan yhä suunnitelmallisemmin ja monipuolisemmin. Metsäpolitiikassa tarvitaan realismia, joka tunnistaa sekä taloudelliset, ekologiset että alueelliset näkökulmat, mutta lähtee siitä, että suomalainen metsänomistaja ei ole ongelma vaan osa ratkaisua.
Minulle maa- ja metsätalous ovat kovan työn, vastuunkannon ja sukupolvien yli ulottuvan ajattelun symboleja. Ne kertovat Suomesta, jossa työtä ei pelätä, omistamista arvostetaan ja tulevaisuutta rakennetaan pitkäjänteisesti. Haluan tehdä politiikkaa, jossa kotimaisen ruoan tuotanto, metsien kestävä käyttö, omistajansuoja ja työn arvostus kulkevat samaan suuntaan. Se on Suomen etu taloudellisesti, alueellisesti ja kansallisesti.
Nuoret ja perheet
Nuoret ja perheet ratkaisevat sen, miltä Suomen tulevaisuus näyttää. Tämä ei ole politiikan sivuteema. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että nuori saa kasvaa turvallisessa ympäristössä, oppia kunnolla ja rakentaa uskoa omaan tulevaisuuteensa. Samalla perheiden arkea on helpotettava konkreettisesti.
Nuorissa ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä selittäisi yksin sen levottomuuden, pahoinvoinnin ja epävarmuuden, jota liian moni tänään kantaa. Ongelmia on haettava myös toimintaympäristöstä. Kasvuympäristö on muuttunut monella tavalla raskaammaksi. Arjessa on enemmän kuormitusta, enemmän sirpaleisuutta ja vähemmän pysyviä rakenteita, joihin nuori voi nojata. Siksi politiikan tehtävä ei ole syyllistää nuoria, vaan korjata sitä ympäristöä, jossa he elävät.
Mielenterveydessä tärkeintä on oikea-aikainen apu. Liian moni nuori jää odottamaan tukea liian pitkäksi aikaa, vaikka juuri varhainen puuttuminen olisi sekä inhimillisesti että yhteiskunnan kannalta viisain ratkaisu. Mielenterveyspalveluissa on saatava parempi tasapaino perustason tuen, koulun arjen, perheiden tukemisen ja tarvittaessa vaativamman hoidon välille. Nuoren tilannetta ei pidä tarkastella vain oireiden kautta, vaan myös kouluvaikeuksien, perhetilanteen, yksinäisyyden, päihteiden, sosiaalisten suhteiden ja muun arjen kokonaisuuden kautta.
Nuoret ja perheet tarvitsevat toimivan arjen turvallisen koulun ajoissa saatavan tuen
Koulu on olemassa oppimista, sivistystä, kasvua ja elämän valmiuksia oppimista varten. Suomessa oppimistulokset ovat heikentyneet pitkään, ja samaan aikaan erot ovat kasvaneet. Suomalainen koulu tarvitsee paremman kansallisen seurannan siitä, mitä kouluissa todella opitaan.
Perhepolitiikassa tarvitaan enemmän käytännöllisyyttä. Monen perheen arki kuormittuu juuri silloin, kun työn, loma-aikojen ja lasten hoidon rytmit eivät kohtaa. Siksi Suomessa on syytä rakentaa nykyistä joustavampia ratkaisuja esimerkiksi koulujen loma-aikojen ja kesäajan hoitoihin. Ruotsissa kunnilla on velvollisuus järjestää koululaisille hoitoa myös loma-aikoina tarpeen mukaan joko fritidshemissä tai vaihtoehtoisessa kesän auki olevassa toiminnassa. Tällaisista käytännöistä on syytä ottaa oppia. Perheiden tukeminen ei ole vain tulonsiirtoja, vaan myös sitä, että yhteiskunta helpottaa arjen yhteensovittamista silloin, kun paine on suurin. Perhepolitiikan toimivuus on myös meidän kilpailukyvyn ja talouskasvun edellytyksiä, tarkasteltiin sitä sitten kvartaaleittain tai 20 vuoden ajanjaksolla.
Nuorten ja perheiden kohdalla politiikan on nähtävä pidemmälle kuin yhteen budjettivuoteen. Kun perheet voivat hyvin, nuoret saavat tukea ajoissa ja koulu toimii paremmin, seuraukset näkyvät myöhemmin vahvempana osaamisena, parempana työkykynä ja vakaampana yhteiskuntana. Tämä on inhimillisesti oikein, mutta se on myös järkevää tulevaisuuspolitiikkaa.
Työ ja yrittäjyys
Suomen talous ei nouse pelkkiä säästöjä tekemällä. Se nousee työnteolla, investoinneilla ja yrityksillä, jotka uskaltavat kasvaa. Siksi työ ja yrittäjyys ovat minulle yksi politiikan ydinkysymyksistä. Erityisen tärkeää on ymmärtää pk-yritysten merkitys: pk-sektorin osuus Suomen BKT:sta on noin 40 prosenttia, ja juuri siellä syntyy suuri osa kasvusta, työllisyydestä ja paikallisesta elinvoimasta.
Suomi tarvitsee kasvupaketin, joka tunnistaa yrittäjyyden pullonkaulat. Keinoja on monia, mutta ohessa on muutamia nopeasti toteutettavia.
Ensimmäinen niistä on työn ja yrittämisen kannustavuus. Yrittäjän sosiaaliturvaa on kehitettävä, mutta järjestelmän on oltava oikeudenmukainen ja ennakoitava. Siksi YEL-järjestelmää on uudistettava suuntaan, jossa yrittäjällä on nykyistä enemmän vapautta vaikuttaa vakuuttamiseensa. Pakkoa pitää keventää ja siirryttyä kohti vapaaehtoisempaa YEL-ratkaisua. Turvaa yrittäjälle kyllä, mutta tavalla, joka ei rankaise yrittämisestä eikä irrota järjestelmää yrittäjän todellisesta maksukyvystä.
Toinen välttämätön toimi on kotitalousvähennyksen vahvistaminen entistä enemmän. Kotitalousvähennys tukee työllisyyttä, pienyrittäjyyttä ja työtä palvelualoilla. Se auttaa erityisesti pieniä paikallisia yrityksiä, madaltaa kynnystä ostaa palveluja ja vähentää harmaan talouden houkutusta. Kotitalousvähennyksen dynaamiset vaikutukset ja mm. parantunut kiinteistökanta edistää talouden suotuisaa kehitystä. Rakennusala on talouden kehityksen symbolinen ja tosiasiallinen mittari. Kotitalousvähennyksellä voisimme edistää myös rakennusalan näkymiä.
Työ ja yrittäjyys syntyy kannusteista sujuvista yhteyksistä sääntelyn ympäristöstä , joka mahdollistaa kasvun
Kasvua ei synny myöskään ilman toimivaa logistiikkaa ja liikkuvuutta. Suomessa etäisyydet ovat pitkiä, ja juuri siksi väylien kunto, kuljetusten sujuvuus ja koko maan saavutettavuus ovat talouspolitiikkaa, eivät vain liikennepolitiikkaa. Valtioneuvoston päivitetty Liikenne 12 -suunnitelma korostaa turvallisuutta, toimivuutta, kestävyyttä ja taloudellista tehokkuutta, ja Väylävirasto on nostanut esiin, että perusväylänpidon rahoitustason epävarmuus vaikeuttaa korjausvelan hallintaa. Yritysten näkökulmasta juuri perusväylänpito on tavaraliikenteen saavutettavuuden kannalta ratkaisevaa. Monesti Suomea verrataan saareen, mutta saarestakin pääsee joka suuntaan liikkumaan. Etenkin Keski-Suomessa on meidän syytä olla tarkkana logistiikan ja liikkuvuuden tulevaisuuden kehityksestä, sillä olemme liikenteen “solmukohdassa”.
Neljäs kysymys on rahoitus. Yrityksiltä ei saa viedä kasvun mahdollisuuksia liian kireällä sääntelyllä tai markkinalla, jossa riskiä vältellään niin paljon, että terveetkin hankkeet jäävät toteutumatta. Pk-yritysbarometrin mukaan rahoituksen saanti on ollut viime vuosina vaikeaa, ja syksyllä 2025 jopa 43 prosenttia rahoitusta tarvinneista yrityksistä ilmoitti, ettei ollut saanut tai hakenut rahoitusta tarpeesta huolimatta. Kevään 2026 barometrissa lähes kolmannes pankkirahoitusta hakeneista kertoi, että rahoituksen saatavuus edellytti Finnveran takausta.
Siksi Suomi tarvitsee rahoitusmarkkinoiden eheyttämistä. Tarvitsemme sääntelyä, joka turvaa vakauden mutta ei tukahduta kasvua. Tarvitsemme pankkeja, julkisia rahoittajia ja pääomamarkkinoita, jotka tunnistavat pk-yritysten merkityksen paremmin. Ja tarvitsemme politiikkaa, joka ymmärtää, että yritysrahoitus ei ole yksinomaan finanssikysymys, vaan työllisyyden ja koko maan tulevaisuuden kysymys. Rahoituslaitokset eivät saisi myöskään tehdä aluepolitiikkaa omilla heikentyneillä vakuusarvoilla maaseutua kohtaan.
Suomen kasvun perustaa ei vahvisteta vaikeuttamalla yrittämistä, vaan helpottamalla sitä. Kun työ kannattaa, yrittäminen on aidosti mahdollista, liikkuminen toimii ja rahoitus löytää terveet hankkeet, syntyy kasvua, työpaikkoja ja uskoa tulevaan. Siitä työ ja yrittäjyys -teemassa on kyse.
Jyväskylä
Keski-Suomen tulevaisuutta ei rakenneta asettamalla kaupunkia ja muuta maakuntaa vastakkain. Jyväskylä tarvitsee ympärilleen elinvoimaisen maakunnan, ja maakunta tarvitsee Jyväskylän, joka pärjää kilpailussa muiden suurten kaupunkien kanssa.
Olen opiskellut Jyväskylässä ja käyn siellä töissä. Siksi Jyväskylä ei näyttäydy minullekaan pelkästään maakuntakeskuksena, vaan osana keskisuomalaista arkea, jossa asiat kulkevat usein kuntarajojen yli. Tunnen ja tiedän ne kilometrit ja tunnit, joita tässä maakunnassa eläminen edellyttää.
Kyse on vahvasta keskinäisestä riippuvuudesta. Jyväskylässä syntyy muun muassa osaamista, koulutusta ja tutkimusta. Koko maakunta puolestaan antaa Jyväskylälle toimintaympäristön, juuret, luonnon ja sen keskisuomalaisen elämänpiirin, joka tekee alueestamme omaleimaisen.
Jyväskylää on kutsuttu Suomen Ateenaksi hyvästä syystä. Kaupungilla on vahva sivistyksen perintö. Jyväskylään perustettiin Suomen ensimmäinen suomenkielinen opettajankoulutusseminaari vuonna 1863, ja sen ensimmäisenä johtajana toimi Uno Cygnaeus. Tuosta historiasta kasvoi myöhemmin Jyväskylän yliopisto, joka on koko maakunnan merkittäviä voimavaroja. Yliopisto, ammattikorkeakoulu ja muu koulutuskenttä tuovat Keski-Suomeen osaajia, tutkimusta, uusia ajatuksia ja yritysten tarvitsemaa osaamispohjaa.
Jyväskylän vahvuus ei kuitenkaan synny pelkästä historiasta tai hyvästä maineesta. Nyt yli 150 000 asukkaan kaupunkina Jyväskylän on oltava hyvä paikka elää arkea: opiskella, tehdä työtä, kasvattaa lapsia ja ikääntyä turvallisesti. Elävä keskusta, toimivat kaupunginosat, vahvat koulutusmahdollisuudet, kulttuuri, liikunta, palvelut ja viihtyisä ympäristö ratkaisevat lopulta sen, kokevatko maakuntamme ihmiset kaupungin omakseen.
Samalla Jyväskylän merkitys koko maakunnalle riippuu ratkaisevasti saavutettavuudesta. Keski-Suomi sijaitsee keskellä Suomea, mutta liikenneverkossa sen pitäisi tuntua nykyistä vahvemmin. Tieyhteyksien kunto, toimivat junayhteydet, joukkoliikenne ja arjen liikkumisen kustannukset ovat täällä hyvin perusteellisia kysymyksiä – ja osittain myös solmukohtia.
Minulle vahva Jyväskylä on myös vahva maakunta. Maakunnan keskuskaupungin pitää olla niin vetovoimainen, että se houkuttelee ennen kaikkea maakunnan ulkopuolelta opiskelijoita, yrittäjiä, perheitä ja investointeja. Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että kasvu palvelee koko maakuntaa eikä irrota kaupunkia ympäristöstään.
Keski-Suomessa keskuskaupungin ei pidä nimittäin kilpailla muun maakunnan kanssa keskenään, sillä jokaiselle löytyy täältä kyllä paikkansa.