Kansanedustaja Ville Väyrysen vastaus Tahvo Anttilalle oli valitettavan tyypillinen esimerkki nykyisestä poliittisesta keskustelukulttuurista. Kun asiaan pureutuminen olisi vaikeaa, eriävä näkemys kuitataan henkilöön menevillä sivalluksilla ja ivalla.
Se on delegitimointia, ei eriävän mielipiteen asiallista käsittelyä. Samalla hukutetaan se, mikä olisi Keski-Suomen kannalta oikeasti olennaista: alueen elinvoima ja maakunnan kokonaisuus.
Keski-Suomen hyvinvointialue Hyvaksilla on kohta 400 miljoonan euron alijäämä. Sen syitä ei selitetä yksittäisen puolueen tai henkilön valinnoilla, vaan sote-uudistuksen rakenteella.
Kyse on järjestelmästä, jota kaikki puolueet ovat olleet jossain vaiheessa rakentamassa. Kaikki myös tiesivät, ettei näin laaja uudistus tule koskaan kerralla valmiiksi. Se jättää väistämättä valuvikoja, jotka pitäisi pystyä korjaamaan, kun ne tulevat esiin.
Nyt ongelmana ei ole niinkään se, että valuvikoja on – vaan se, että nykyiseltä hallitukselta puuttuu joko tahto tai kyky tarttua niihin. Rahoitusmallin epäkohdat ovat tiedossa, samoin järjestelmän liiallinen jäykkyys.
Sen sijaan helpompaa näyttää olevan osoitella syyttävällä sormella muita, missä onkin kunnostauduttu nyt kunnolla. Keskisuomalaiset hallituspuolueiden edustajat joutuvat tähän asetelmaan erityisen ikävällä tavalla. Heidän pitäisi puolustaa oman alueensa palveluja, mutta puoluejohdolta nostellaan käsiä pystyyn tekemättömyyden merkiksi.
Silloin edustajalle jää helposti maaorjan asema – velvollisuudet ovat omalla alueella, mutta ratkaisevat linjat vedetään puoluejohdon ja kehyspäätösten tasolla.
Anttila nosti esiin myös sen, mitä liian harvoin huomataan: Keski-Suomen elinvoima ei ole pelkkä keskuskaupungin asia. Jos reuna-alueiden palvelut rapautuvat, väestövirrat kulkevat muualle ja koko maakunnan taloudellinen pohja heikkenee.
Väyrynen ohitti tämän väittämällä, ettei hyvinvointialueella pitäisi ”tunnistaa kuntarajoja”. Ihmisten arki ei toimi näin abstraktilla tasolla. Matkat hoitoon ovat todellisia, samoin ikärakenteen haasteet ja harvaan asuttujen seutujen saavutettavuus.
Yhteinen menestys perustuu siihen, että koko maakunta pysyy elinvoimaisena. Jos palvelut katoavat reuna-alueilta, katoaa myös se väestö- ja yrityspohja, joka pitää keskuskaupungin kasvussa. Alueellinen eheys ei ole tunnekysymys, vaan taloudellinen realiteetti.Keski-Suomi – ja Suomi – tarvitsee rohkeutta korjata rakenteita. Tarvitsemme päätöksiä, jotka perustuvat tietoon, saavutettavuuteen ja todelliseen kustannusvaikuttavuuteen. Se tie on vaikeampi, mutta ainoa, joka vie maakuntaa eteenpäin.
