Suomen ainutlaatuiset ilmasto- ja maaperäolosuhteet tarjoavat vahvan perustan kestävälle ruuantuotannolle. Valitettavasti julkisessa diskurssissa haetaan tarpeettomasti vastakkainasettelua eri tuotantosuuntien välille, ja jopa demonisoidaan suomalaisia ruuantuottajia heidän tarjoamansa arvokkaan elintarvikkeen kautta, jos se ei mahdu jonkin ideologian sisälle.
Tuoreimpana esimerkkinä tästä on Marttaliiton johdon linjaus etääntyä isänmaallisesta historiastaan tarjoamalla tilaisuuksissaan vain kasvisruokaa. Tämä näyttäisi kääntyneen liiton yhteneväisyyttä vastaan, eikä myöskään edistä kasvisruokailun legitimiteettiä – mikä on valitettavaa, mutta ei yllättävää.
Yhtenä esimerkkinä sekasyömisen hyödyistä on suomalainen karjatalous, joka tukee merkittävästi kansallista huoltovarmuutta. Suomessa kasviproteiinien viljely on haasteellista, mutta nurmi kasvaa vahvana ja päätyy märehtijöiden kautta korkealaatuiseksi ravinnoksi.
On tärkeää edistää avointa ja suvaitsevaista keskustelua ruoantuotannosta. Kaikki tuotantomuotojen tulisi kehittyä rinnakkain ja palvella kansalaisten hyvinvointia mahdollisimman monipuolisesti.
Suomalainen ruuantuotanto noudattaa maailman tiukimpia standardeja.
Valitsemalla suomalaisia elintarvikkeita tuetaan paitsi paikallisia tuottajia, myös paikallisia infrastruktuuria, sillä elinvoimaiset tilat ylläpitävät muun muassa tieverkostoja, ja luovat omalla elinkeinotoiminnallaan elinvoimaa myös muille.
Suomalainen ruuantuotanto noudattaa maailman tiukimpia standardeja, mikä takaakin turvallisen ravinnon meille kaikille.
Ruokaturva ja huoltovarmuus eivät ole itsestäänselvyyksinä. Tänään on entistä tärkeämpi varmistaa, että meillä on toimiva ja kannattava ruoantuotanto omassa maassamme.
Mikäli maatalouden kannattavuus heikkenee liikaa, riskinä on tilojen lopettaminen – kehityssuunta, joka on jo havaittavissa. Siksi meidän jokaisen päätöksellä on merkitystä: suosimalla suomalaista ruokaa tuemme paitsi hyvinvointiamme, myös kansallista resilienssiä.
Kuntien ja kaupunkien rooli ruokaturvan ja paikallistalouden tukemisessa on merkittävä. Julkisilla hankinnoilla on suora vaikutus alueelliseen elinvoimaan, ja myös tässä läpinäkyvyydellä on merkittävä vaikutus.
Kaupungit ja maaseutu eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentävät voimat, joiden symbioosi vahvistaa koko Suomea.
Suomalaisen työn ja tuotannon arvostaminen on pieni, mutta merkittävä, askel kohti parempaa huomista ja turvallisempaa ruokaketjua.
