Peruskoulun lupaus oli, että annetaan tikapuut ylöspäin. Ovatko tikapuut alkaneet pettää niiden alta, jotka eniten tarvitsisivat vahvaa koulua?
Viime päivinä on keskusteltu myös suvivirrestä. Saako kevätjuhlassa laulaa laulun, joka on sukupolville merkinnyt kesän alkua?
Ketään ei pidä pakottaa uskonnonharjoittamiseen, mutta suomalaisen kulttuuriperinnön siirtäminen lapsille ei ole pakottamista. Jos yhteiskunta menettää kyvyn erottaa toisistaan perinteen ja todellisen syrjinnän, kavennamme lopulta omaa sivistystämme.
Suvivirsi ja armovitoset näyttävät eri asioilta, mutta molemmissa näkyy sama muutos siitä, että vaatimista on alettu pelätä.
Perinnettä väistetään varmuuden vuoksi ja osaamisvaatimuksia madalletaan, jotta kukaan ei jäisi ulkopuolelle tai pettyisi.
Tämä ei ole opettajien syy. Opettajat joutuvat paikkaamaan puutteellisia rakenteita. Koulu tarvitsee vähemmän tasapäistävää ajattelua ja enemmän rohkeutta puolustaa osaamista.
Kyse ei ole siitä, etteikö oppilasta pitäisi auttaa. Pitää auttaa ja tukea, mutta paljon nykyistä aikaisemmin. Armovitoset eivät ole tukea. Ne ovat ongelman siirtämistä seuraavalle luokka-asteelle ja lopulta oppilaalle itselleen.
Hyväksytty arvosana on lupaus. Se kertoo oppilaalle, huoltajalle ja seuraavalle koulutusasteelle, että vähimmäistaso on saavutettu. Jos tämä lupaus menettää merkityksensä, todistus muuttuu paperiksi, jolla ei ole enää merkitystä.
Koulu ei voi rakentua sille ajatukselle, että vaatimustaso on epäystävällisyyttä. Päinvastoin. Reilu vaatimus on lapsen puolella. Se kertoo, että uskomme oppimiseen ja siihen, että osaamisella on merkitystä. Oikeudenmukainen koulu antaa tuen, mutta pitää myös rajan. Sen mitä lapsi tarvitsee.
Perusopetuksen sääntely tarvitsee tarkennuksen. Lähtökohdan pitää olla, että seuraavalle luokka-asteelle siirrytään, kun tarvittavat perustaidot ovat hallussa.
Koulun tehtävä on sivistää. Se tarkoittaa tietoja ja taitoja, mutta myös yhteyttä siihen kulttuuriin, jonka keskellä elämme.
Siksi on perin outoa, että samaan aikaan kun suvivirttä käsitellään ongelmana, on katsottu läpi sormien sitä, että osa lapsista kulkee koulupolun läpi ilman riittäviä perustaitoja.
Suvivirsi ei romuta suomalaista koulua. Mutta se romuttuu, jos emme enää uskalla vaatia oppimista.
Koulun velvollisuus on, että siellä autetaan, sinulta odotetaan ja sieltä ei lähdetä eteenpäin pelkästään toiveiden, vaan osaamisen varassa.
Siksi koulun tikapuut pitää korjata. Kun ne ovat kunnossa, koulu voi jälleen tehdä sen, minkä se on parhaimmillaan tehnyt – antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden nousta.
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (kesk.).
